”Voi, mikä sotku”,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

äiti nyt manaa.

Lelut siis kaappiin

luudalla lanaa.

 

”Kaikki on kesken!

Vieraat jo saapuu!”

äiti huokaa ja

sohvalle kaatuu.

 

Hetken tuumaa ja

ihmettä anoo.

”Auta ei itku”

lopulta sanoo.

 

Pölyille kyytiä

mopilla antaa,

tiskejä pesuun

päällänsä kantaa.

 

Kakkua leipoo,

kahvia keittää.

Vaatteet likaiset

pesuun jo heittää.

 

Ovikello soi,

kesken on siivo.

Räteille vielä

löytyy kai piilo.

 

Juhlissa kaikki

melskaa ja meuhaa,

villakoirat taas

nurkissa peuhaa.

 

 *******

Runotorstain 68. haaste Keskeneräinen